sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Tärkeä syntymäpäivä

Etsin juuri sopivaa paikkaa lemmikkiteddykarhulleni, kun huomasin, että koko olohuoneen pöytä oli täynnä Alberton Asterix-sarjakuvia. Näytin pöllämystyneeltä, mutta Alberto selitti innokkaasti, että olimme aivan unohtaneet Asterixin 50-vuotissyntymäpäivän, joka oli viime kuussa.



Siinä olikin tietysti aihetta pieneen juhlistamiseen, koska olemme molemmat olleet Asterix-faneja pienestä pitäen. Ollessani pieni vanha harmaapäänalle luki minulle Asterix-albumeja niin innokkaasti, että osasin monet tarinat ulkoa. Parhaita tarinoita ovat mielestäni Asterix ja Kleopatra, Asterix gladiaattorina, Asterix legioonalaisena ja Asterix ja gootit.

Emme tietenkään Alberton kanssa voi täysin yhtyä Asterixin näkemykseen roomalaisten hulluudesta, mutta muuten olemme sitä mieltä, että näitä 50-vuotissynttäreitä sietää kyllä juhlia.

---

I was looking for a place for my favorite teddy bear, when I discovered that Alberto had occupied the table in our living room with his Asterix comics. I was confused at first, but Alberto explained that we had missed Asterix’s 50th birthday last month. I had to agree that the birthday of our little but resourceful Gaulish friend is a good excuse for a celebration!

tiistai 24. marraskuuta 2009

Yltäkylläisesti Alberton herkkuja

Enpä olekaan aikoihin kertonut teille Alberton kokkailuista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei Alberto olisi hellinyt minua hyvillä ruuillaan. Kerronpa nyt hieman, mitä hän on viime aikoina minulle tarjoillut.

Rakastamme molemmat pastaa ja siksipä Alberto hankkikin uuden pastapannun. Siinä hän sitten pyöritteli öljyssä kylmäsavulohen paloja, isoja kapriksia sekä sipulia, ja siitähän syntyi mainio kastike tagliatellelle.



Eräänä toisena päivänä Alberto valmisti reilusti pippurisen paistin.



Häneen iski myös Melanzane alla Parmigiana -kuume, joten munakoisovuokaa oli pakko tehdä paistin seuraksi. Herkullinen oli lisukekin. Munakoiso on ihan nam, varsinkin kun se vielä paistetaan ja marinoidaan oliiviöljyllä ennen vuokaan laittamista! (Jos haluatte valmistaa paistosta itse, eräs versio siitä löytyy aiemmasta postauksestani.)



Eilen Alberton alkoi tehdä mieli currykanaa, ja senkin kanssa oli oltava paistos – tällä kertaa kesäkurpitsasta, herkkusienistä, tomaatista ja mozzarellasta. Alberto halusi paistokseen tarkoituksella Italian värit – vihreän, valkoisen ja punaisen – ja päätti nimetä ruokalajin mahtipontisesti Zucchini Bella Italianaksi.



Näin nätisti paistos sopi kanan vierelle.



Tänään Alberto huomasi, että jääkaappiin oli jäänyt vielä kaikenlaisia herkkuaineksia edellisistä kokkailuista. Niinpä hän valmisti meille näin iloisen värisiä lämpimiä leipiä, joissa oli kruununa artisokanpalanen.



Syvä huokaus! En tiedä ketään muuta karhurouvaa, jota hemmotellaan tällä tavoin.

---

It has been a while since I last time wrote about cucina Orso. I will amend this now and tell you what has been going on in Alberto’s kitchen lately.

We both love pasta and to celebrate Alberto’s recently purchased pasta pan, he fried some smoked salmon, capers and onion to accompany some tasty tagliatelle.

On another day, Alberto prepared a well-peppered roast and some delicous Melanzane alla Parmigiana to go with it. Alberto took extra trouble with the eggplants by roasting and marinating them beforehand.

Yesterday Alberto suddenly realized that he wanted some chicken with curry – and again some casserole with it. This time he went for zucchini, mushrooms, tomato and mozzarella. He deliberately wanted it to have the colors of Italy – green, white and red – and decided to title his new invention pompously Zucchini Bella Italiana.

And today, when he found still some left-over ingredients from the fridge, he quickly turned them into colorful bruschettas.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Ihan oikea tunnustus

Hip hei! Nyt minutkin on palkittu! Olen saanut Jirpsiltä elämäni ensimmäisen blogitunnustuksen. Kiitoksia kovin paljon!

Nyt minun pitäisi sitten tehdä seuraavaa:

1. Kiittää sitä, joka antoi minulle tunnustuksen. (Kiitetty on tuossa yllä.)
2. Kopioida haasteen hieno logo ja laittaa se blogiini.

Tässähän se:



3. Linkittää henkilöön, joka nimesi minut. (Linkki Jirpsin blogiin on tuossa yllä.)
4. Nimetä seitsemän asiaa sellaista asiaa itsestäni, joita muut eivät tiedä. (Ovat tuossa alla.)
5. Nimetä seitsemän luovaa bloginpitäjää. (Tämä löytyy alta.)
6. Linkittää niihin seitsemään blogiin, jotka olen nimennyt palkinnon saajiksi. (Linkit löytyvät alta.)
7. Jättää kommentti nimettyihin blogeihin. (Hoituu kyllä.)

On aika vaikea keksiä seitsemää asiaa, joita lukijani eivät vielä tiedä, mutta pinnistetään.

1. Kotimme on aina ylen sotkuinen, ja ennen valokuvausta sitä pitää poikkeuksetta siivoilla perusteellisesti.
2. Minulla on niin monta koiraa, etten itsekään tiedä, kuinka monta niitä on. (Mutta kaikista pidetään hyvää huolta!)
3. Alberto näyttää usein olevan pihalla, mutta kyllä hän yleensä on ihan juonessa mukana.
4. Menimme Alberton kanssa kihloihin Pompejissa.
5. Olen vakuuttunut, että vaatekaapistamme pääsee Narniaan.
6. Pitkäaikainen haaveeni on päästä käymään Japanissa. Alberto on luvannut lähteä mukaan sillä ehdolla, että käymme varmasti riittävän usein sushilla.
7. Minulla on pieni tassuvamma, jota yritän aina valokuvissa piilotella.

Itse palkitsen seuraavat bloginpitäjät:

Salla (Mustemetsä)
Ulvova Peittomylläri
Maissi
Miijja (Nurkkaanajettu)
Saana (Tassun täydeltä)
Maiju (Korttigalleria)
Mirja (Happy Little Muffin)

Jos otatte tunnustuksen vastaan ja haluatte kertoilla itsestänne, noudattakaa samoja ohjeita, joita minäkin noudatin. Mutta kukaan ei loukkaannu, jos ette ole kiinnostuneet osallistumaan haasteeseen. Mutta nytpähän tiedätte joka tapauksessa, että pidän blogeistanne.

- - -

I got a blog award from Jirps. According to the rules, I have to tell seven things about myself that my readers don’t know about yet and pass the award forward to seven other bloggers. My seven “secrets” are:

1. Our home usually requires a lot of cleaning and tidying up before we can take the photos there.
2. I have so many dogs that I have lost the count of them.
3. Alberto often looks like he was a bit out of it, but actually he is always very much aware of things.
4. Alberto and I got engaged in Pompeii.
5. I am sure our warddrobe is a port to Narnia.
6. My long time dream is to visit Japan.
7. I have a little handicap in my hand and I try to hide it in the pictures.

torstai 12. marraskuuta 2009

Lumitunnelmointia

Alberto oli aivan innoissaan, kun näki, että lunta oli viimeinkin satanut aivan kunnolla. Hän sai houkuteltua minutkin ulos katsastamaan tätä ihmettä, vaikka oli jo aivan pimeää. Itse asiassa katuvalot loivat hienon tunnelman, joten ajankohta lumisten puiden ihailullemme oli aivan oikea.

Heti kotipihassa oli hurmaavaa, pakko se on myöntää.



Viitoilla on siis taas käyttöä, sillä aika kylmäksihän ilma on mennyt. Eihän sitä lunta oikein muuten saada. Minä hytisin hieman, mutta Alberto oli niin innoissaan, että en raaskinut hoputtaa häntä takaisin sisällekään.



Puut olivat aivan peittyneet lumeen, samoin kävelytie.





Nyt vain pitää toivoa, että lumi pysyy maassa ja puissa. Kai sen vuoksi hieman voi palellakin – tai sitten on vain laitettava villahousut viitan alle.

- - -

Alberto was enthusiastic when the first snow slowly covered the land. He persuaded me to join him for a little walk to appreciate this winter wonder land. And I have to admit that with the warm glow of the street lights it really was a scenery and a moment to remember.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Hiljainen hetki

Yleensä toisten blogien lukeminen tekee iloiseksi, mutta viime viikonloppuna jouduin lukemaan suru-uutisia: meille kaikille niin paljon iloa tuonut Wooper on poissa. Muistan, kuinka tapasin hänet ensimmäistä kertaa ostaessani häneltä ihania keramiikka-astioita. Hän oli niin iloinen kysyessään: ”Sanoitko Olivia?” Oli hyvä, että sain pari kertaa tavata hänet.

Wooper toi minulle ja Albertolle paljon iloa blogillaan ja ihastuttavilla astioillaan. Siksipä järjestimme naapurustomme kanssa hiljaisen hetken Wooperin muiston kunniaksi. Toivottavasti taivaassakin saa piipertää niin paljon kuin vain itse haluaa.



- - -

The weekend brought some sad news: always so charming and joyful miniature and doll house artisan and blogger Wooper passed away last week. I had the privilege to meet her a few times and I will always remember her happy voice asking “did you say Olivia?” when I introduced myself when we met first time.

Wooper was an endless source of happiness with her blog and beautiful ceramic table-ware. Therefore we wanted to arrange a memorial ceremony with our friends to honor her and her legacy. We all hope that she shall carry on her art on the meadows of heaven.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Vielä kun olisi valkosipulia ollut

Halloween-bileet ovat kuulemma nykyään hurjan suosittuja – niinpä meidänkin piti kokeilla. Vietimme siis eilen halloweenia ystäviemme Gootin ja Tin seurassa. Ensin tosin kauhistuin, kun huomasin olohuoneessamme olevan itse kreivi Draculan! Sieppasin käteeni krusifiksin ja kohotin sen suojakseni. Sitten tajusin, että se olikin vampyyriksi naamioitunut Alberto… Itse olin pukenut päälleni viitan ja Venetsiasta ostamani karnevaalinaamion. Goot ja Ti olivat puolestaan pukeutuneet gooteiksi.



- - -

Halloween parties have become popular here in Finland and we thought to give a try, too. We invited our friends Goth and Thic to join us for a masquarade. I was first horrified when I saw count Dracula in our living room and immediately raised the crucifix to protect me. Then I realised it was just Alberto in his vampyre costume... I was wearing a cloak and the carneval mask I bought from Venice. Goth and Thic were clad as goths – how nice!